Hajuste- ja kemikaaliyliherkät henkilöt (MCS, Multiple Chemical Sensitivity) voivat tarvita erilaisia sosiaali- ja terveyspalveluita, jotka auttavat heitä selviytymään arjessa ja ylläpitämään heidän toiminta- ja työkykyä sekä elämänlaatua. Tällaisia palveluita voivat olla mm.:
- Terveydenhuollon palvelut:
- Erikoislääkärin konsultaatio: Allergologit, ympäristölääkärit ja muut erikoislääkärit voivat auttaa diagnosoinnissa ja hoidossa. Kuitenkin Suomessa valitettavasti julkisen terveydenhuollon hoito ja kuntoutus ei ole ole ollut onnistunutta ja kuntoutus tai hoito ei ole perustunut vankkaan tutkimusnäyttöön. Useat potilaat ovat siksi hakeneet apua yksityisiltä lääkäriasemilta tai lääkäreiltä. Monille tämä ei ole kuitenkaan taloudellisesti mahdollista.
- Kuntoutus: Fysioterapia, toimintaterapia, ravitsemusterapia ja muut kuntoutuspalvelut voivat auttaa elämänlaadun parantamisessa, mutta eivät paranna sairautta.
- Mielenterveyspalvelut: Psykologi- ja psykoterapiapalvelut voivat tukea psyykkistä hyvinvointia, sillä jatkuva altistuminen, ja rajoittunut elämä voivat aiheuttaa stressiä ja ahdistusta. Kaikki eivät kuitenkaan tarvitse mielenterveyden palveluita. On erittäin tärkeä huomioida, että hajuste- ja kemikaaliherkkyys ei ole mielenterveydestä johtuva sairaus, vaan hajuste- ja kemikaaliherkkyys saattaa johtaa sekundääriseen mielenterveyden diagnooseihin, kuten masennukseen, sillä sairaus voi vaikeuttaa elämää niin paljon.
- Asumis- ja elinympäristöpalvelut:
- Mukautetut asumisjärjestelyt: Oireita aiheuttaman terveen ja hajusteettoman asunnon ja kodin löytäminen on hajuste- ja kemikaaliyliherkän tärkein palvelu ja hoito. Asunnon mukauttaminen niin, että siellä ei ole materiaaleja, jotka päästävät oireita aiheuttavia päästöjä ilmaan, eikä muita haitallisia kemikaaleja. Asunnon on oltava hajusteeton ja siellä on käytettävä hajusteettomia siivousaineitaita ja välineitä. Apuvälineenä voi olla esimerkiksi ilmanpuhdistuslaite, mutta ilmanpuhdistin ei korjaa asunnon puutteita.
- Palvelua asunnon vaihtamiseen: Avustaminen sopivan asunnon löytämisessä ja muuttokustannuksissa, jos nykyinen asunto ei ole terveydelle sopiva.
- Sosiaaliturva ja taloudellinen tuki:
- Sairauspäivärahat ja työkyvyttömyyseläkkeet: Taloudellinen tuki, jos yliherkkyys estää työnteon.
- Vammaistuki: Tukimuodot ja avustukset, jotka auttavat kustantamaan erityistarpeita.
- Työelämän tukipalvelut:
- Työpaikan mukauttaminen: Konsultaatio työpaikan kemikaalien ja hajusteiden vähentämiseksi sekä sisäilman parantamiseksi (esimerkiksi rakennusterveysasiantuntijan konsultaatio). Työpaikan mukautus hajusteettomaksi ja savuttomaksi työpaikaksi esim. hajusteettomat tuotteet (siivous- ja pesuaineet, wc:n tuotteet), henkilökunnan ja asiakkaiden opastus hajusteettomuuteen ja etätyömahdollisuuksien hyödyntäminen tai erillisen työtilan järjestäminen, joka on terve ja hajusteeton.
- Työterveyspalvelut: Tukea työssä jaksamiseen ja terveellisen työympäristön luomiseen. Työterveyslääkäri on merkittävä potilaan tuki, joka voi vaatia työnantajalta mukautuksia hajuste- ja kemikaaliyliherkät työ- ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi.
- Yhteisöt ja vertaistuki:
- Vertaistukiryhmät: Mahdollisuus jakaa kokemuksia ja saada tukea muilta samassa tilanteessa olevilta.
- Järjestöjen ja yhdistysten tarjoamat palvelut: Esimerkiksi Suomen Hajuste- ja Kemikaaliyliherkät ry. tarjoaa tukea ja tietoa.
- Julkiset palvelut:
- Julkisten tilojen mukauttaminen: Pyrkimys tehdä julkisista tiloista esteettömiä kemikaali- ja hajustevapaita, jotta yliherkät voivat osallistua yhteiskunnalliseen elämään turvallisesti.
- Koulutus ja tiedotus:
- Yhteisön tietoisuuden lisääminen: Koulutusta ja tiedotusta, jotta ammattilaiset ja erityisesti palveluntarjoajat ymmärtävät hajuste- ja kemikaaliyliherkkyyden ja osaavat huomioida sen.
Kaiken kaikkiaan hajuste- ja kemikaaliyliherkät tarvitsevat kattavia ja yksilöllisesti mukautettuja sosiaalipalveluita, jotka auttavat heitä osallistumaan yhteiskuntaamme ja elämään mahdollisimman täysipainoista elämää.